† Snøfnugg 20.04.2013 - 11.07.2018

Olin jo kauan etsinyt sopivaa kaksipolvista oria vuonohevosjoukkomme jatkeeksi, joten olin haljeta jännityksestä kun Snøfnuggiksi nimetty nuori ori viimein saapui tallipihaamme. Ori joutui matkustamaan aina Ranskasta saakka rotunsa juurille Norjaan. Pitkä matka oli tehnyt tehtävänsä, mutta siitä huolimatta ori jaksoi ihmetellä jokaista asiaa pihassamme. Nuutti kotiutui uskomattoman nopeasti. Muutaman päivän levättyään ja tutustuttuaan paikkoihin se oli aivan kotonaan ja ehtinyt ystävystyä varmasti jokaisen eläimen ja ihmisen kanssa mitä tontiltamme löytyi. Ruunihallakon orin kanssa on tarkoitus alkaa hiljalleen treenata erityisesti valjakkoajossa ja kouluratsastuksesta, sekä ottaa samalla tuntumaa sen kyvyistä. Nuutista toivotaan nimittäin niin hienon sukunsa kuin rakenteensakin puolesta monipuolista kilpailukaveria ja jalostusoria.

Normaalisti valmennuksissani kävi pääasiassa korkeasti koulutettuja puoliverisiä, joten hauskan poikkeuksen sääntöön toivat honeythiefin vuonohevospari Geir ja Nuutti. Poniorit meinasivat vieraaseen ympäristöön saavuttuaan käydä hieman kierroksilla, mutta alkuverryttelyn aikana honeythief sai parivaljakkonsa ruotuun. Halusin aluksi nähdä kuinka pari liikkui, joten aloitimme valmennuksen helpolla siirtymis- ja temmonmuutostehtävällä. Orit tekivät kyllä kaiken mitä niiltä pyydettiin, mutta samanaikaisesti niiden keskittyminen uhkasi jatkuvasti lipsua kaikkeen epäolennaiseen - aina ohimennen Geir yritti innostaa pariaan leikkiin, kun taas Nuutti vilkuili tallipihamme suuntaan. Ohjeistin honeythiefiä käyttämään apujaan napakammin ja siten, että vuonohevospojat eivät ehtisi työnteon ohella keskittymään muuhun.

Ravi- ja laukkaverryttelyjen jälkeen siirryimme eräänlaisen pujottelutehtävän pariin. Olin asettanut kartiopareja ympäri kenttää ja valjakon tuli suoriutua radasta kaatamatta ainuttakaan kartiota. Sijaintien vuoksi neuvoin honeythiefiä kiinnittämään erityistä huomiota käännöksiin ja niiden ennakointiin. Radalla oli pari tiukkaakin mutkaa, joissa molempien orien keskittyminen oli tärkeää. Valjakko tuli tehtävän kerran käynnissä, jotta rata tuli kaikille tutuksi. Sen jälkeen ohjeistin heitä tulemaan saman ravissa ja lopuksi osa radasta tultiin myös laukassa. Loppua kohden honeythief onnistui saamaan erityisesti Nuutin kulkemaan todella hienosti. Käännökset onnistuivat orilta erinomaisesti ja viimeisillä suorituskerroilla se oli täysin ohjastajansa avuilla. Myös eloisampi Geir alkoi loppua kohden luovuttaa ja ottaa mallia paristaan, mutta parivaljakon yhteistyössä on silti vielä parantamisen varaa. Vuonohevoset osoittautuivat kuitenkin yllättävänkin näppärän näköisiksi valjakkoponeiksi, vaikka olenkin keskittynyt lähinnä sirompiin hevosrotuihin.

Viimeinen panostus ennen häämöttävää kesälomaa! Tämän kuun valjakkoajon cup-kilpailujen jälkeen Geirin onkin tarkoitus jäädä kokonaan pois kilpailukäytöstä, mutta parin Nuutin jatkaa vielä syksyllä ainakin muutamien starttien verran. Tällä kertaa olimme matkanneet naapurikuntaan tuttavani Lilbethin tilalle, jossa hän järjesti yksityisiä valjakkovalmennuksia kaikentasoisille valjakoille. Lili oli tunnettu tarkoista ja armottomista valmennuksistaan, jonka vuoksi halusin ehdottomasti päästä pitkäastä aikaa hänen valvovien silmiensä alle.

Ja Lili todella osasi rääkätä meitä! Nainen teki ensi alkuun radalle tarkkuuskoetta mukailevan radan, joka luonnistui meiltä hyvin ravissa, mutta jossa oli häseltäville oreilleni aivan liian tiukkoja käännöksiä laukkatyöskentelyyn. Nuutti ja Geir saavat aina lisäenergiaa uudesta ympäristöstä, mikä normaalistikin ylienergisen Geirin tapauksessa ei ole lainkaan hyvä asia. Lili ei kuitenkaan lannistunut kanssamme, vaan antoi uusia vinkkejä koheltavien poniorien hillitsemiseen. Tehtävää muutettiin myös siten, että radan eri osiin lisättiin siirtymiä käynnin, ravin ja laukan välillä, jolloin minun oli pidettävä jatkuvasti ponit kuulolla.

Loppua kohden tehtävä alkoi sujua ja pääsimme radan läpi molempiin suuntiin hyvällä menestyksellä myös laukassa. Perfektionistiluonteelleen uskollisesti Lili löysi hyvästäkin suorituksestamme pitkän listan parannettavia asiota aina omasta katseestani ponien laukan pituuteen, mutta hänkin myönsi, että keskittyessään Geir ja Nuutti olivat varsin näppärä parivaljakko. Lopulta poniorit olivat ansainneet taputukset ja trailerissa odottaneet heinäkasat. Kotona treeni jatkuisi puolestaan uusien näkökulmien myötä kuun lopulla häämöttäviä cup -kilpailuja varten, jonka jälkeen molemmat orit pääsisivät aloittamaan kesäloman vieton.

Saavun maneesiin Nuutin ja sen ratsastajan kanssa. Aloitamme valmennuksen siirtymäharjoituksilla harjoitusraviin ja harjoitusravista pysähdyksiin - se toimii samalla hyvänä lämmittelynä ja parantaa toivottavasti myös ponin keskittymiskykyä. Nuutti painaisi mielellään täyttä vauhtia eteenpäin, joten pysähdykset suoraan harjoitusravista eivät onnistu aluksi halutunlaisesti.

Parin kymmenen minuutin harjoittelun tuloksena ori alkaa lämmitä ajatukselle että se voisi oikeasti jopa keskittyä asiaan. Kun saamme pari kertaa onnistuneen pysähdyksen ja siitä raviinsiirtymisen, vaihdamme suuntaa ja aloitamme pohkeenväistön harjoittelemisen. Eteenpäinpyrkimys Nuutilla on loistavaa, mutta ongelma tulee ennemminkin ratsastajan kuuntelemisessa. Muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen onneksi Nuutti väistää jo pohjetta onnistuneesti hetkellisesti niin, ettei kaahota samalla eteenpäin. Nuoren oriin ollessa kyseesssä en kuitenkaan unelmoisikaan välttämättä pyytäväni siltä enempää kuin tuon hetkellisen keskittymiskyvyn.

Ohjaan ratsukon takaisin suoralle uralle ja annamme Nuutille vähän keskittymisen aihetta myös laukka-ympyröillä. Nuutti nostaa laukat erittäin hienosti, mutta hankaluuksia on varsinkin tarkkuudessa ja temmon sovittamisessa, joten aloitamme laukkaharjoittelun pääty-ympyröillä. Viimeisissä ympyräharjoituksissa saamme ponilta myös peräänannon tarjoamista, joka lämmittää niin ratsastajan kuin myös valmentajan mieltä!