Brynhild Lene
|
KRJ-II, VVJ-III
|
Lenen olemus huokuu lämpöä ja rauhaa, ja harmaahallakko tamma onkin oikea rauhallisuuden perikuva. Se ei hötkyile eikä hätäile, eikä se myöskään pidä siitä, että ympärillä olevat ihmiset tai hevoset häseltävät. Lenellä on selvä auktoriteetti, jota muut hevoset eivät lähde kiistämään ja se saa muut ojennukseen hyvin pienillä eleillä. Lene on luonteeltaan kiltti ja luotettava ja sen kanssa pärjää hyvin myös kokematon ihminen. Tamma saattaa tosin toisinaan käyttää hyväkseen hoitajan kokemattomuutta ja esimerkiksi taluttaessa tallustella muina tammoina heinäkatokseen syömään hoitajan tullessa perässä. Se kuitenkin palaa pyynnöstä takaisin oikealle reitille, eikä vedä vastaan. Hoitaessa ja varustaessa Lene ilmoittaa selkeästi, jos se ei pidä jostain. Esimerkiksi liian tiukalle kiristetystä satulavyöstä se saattaa ilmoittaa polkaisemalla jalallaan lattiaa ja luimistelemalla. Vaikka tamma ilmaiseekin mielipiteensä, sen kanssa on kuitenkin aina turvallista olla.
Kuten arvata saattaa, myös ratsastaessa tai ajaessa Lenellä ei ole kiire minnekään. Tamman kanssa on syytä verrytellä huolellisesti, sillä sen vertyminen ja herääminen työntekoon ottaa oman aikansa. Jos Leneä ei ole saanut aivan hereille, se ei käytä tarpeeksi takajalkojaan ja se tekee kaiken pienellä viiveellä. Kun Lenen antaa vertyä omaan tahtiinsa, on se lopulta mukava ratsastaa ja ajaa. Harmaahallakko tamma on tasaisen varma suorittaja, joka ei jätä koskaan pulaan. Se aina parhaansa mukaan sen mitä siltä pyydetään, vaikka avut olisivatkin hieman epämääräiset. Kun kaikki asiat loksahtavat kohdilleen, se kykenee varsin näppäriin suorituksiin sekä ajaessa että ratsastaessa. Lenen liikkeet eivät ole erityisen laadukkaat eivätkä ne riitä kovin korkealle tasolle asti, jonka vuoksi kouluratsastuksessa sen kanssa on pysytelty kaikista helpoimmissa luokissa. Kotona sen kanssa on kuitenkin treenattu jonkin verran myös vaativampien luokkien asioita.
sukutaulu ja -selvitys
|
i. Drømfare nvh, hhkko, 146cm |
ii. Havnjekk nvh, rnhkko, 148cm |
iii. Vilfred nvh, rnhkko, 150cm |
|
iie. Lilibeth nvh, phkko, 142cm | ||
|
ie. Drømdyne nvh, hhkko, 146cm |
iei. Øyvind nvh, hhkko, 149cm | |
|
iee. Vinni nvh, rnhkko, 135cm | ||
|
e. Linda nvh, rnhkko, 135cm VVJ-I, KRJ-I |
ei. Thorstein nvh, rnhkko, 142cm |
eii. Thorgeir nvh, rnhkko, 147cm |
|
eie. Pikkumökin Britta nvh, rnhkko, 142cm | ||
|
ee. Niittypuron Lotta nvh, rnhkko, 132cm |
eei. Sjöbackens Gjurd nvh, rnhkko, 138cm | |
|
eee. Lovisa nvh, rnhkko, 138cm |
ominaisuuspisteet
Hyppykapasiteeti ja rohkeus
Valjakkoajossa ominaisuuspistettä (vaikeustaso ). |
jälkikasvunvh-t. Brynhild Lakris (s. 09.06.2021), isä Snorre Ree Lene on tarjolla jalostukseen 1-polvisille vuonohevosoreille. |
cup-sijoitukset
30.09.2015 - KRJ-Cup - Runoratsut - helppo C - 10/203 |
menestysKRJ-II -palkittu maaliskuun 2023 tilaisuudessa pistein VVJ-III -palkittu heinäkuun 2023 tilaisuudessa pistein |
valmennukset ja päiväkirja
29.5.2020 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja (426 sanaa)
Kesä oli alkanut tänä vuonna varsin koleana ja tuulisena. Vaikka itse kaipasinkin jo lämpimiä t-paitakelejä, eivät vuonohevoseni pistäneet lainkaan pahakseen viileitä säitä. Harhaillessani suuressa pihattotarhassa huomasin, kuinka tammat seisoskelivat rinnakkain tyytyväisinä navakasta tuulesta huolimatta, osa myös etsi maasta ensimmäisiä ruohotupsuja. Lene löytyi tietysti tarhan perimmäisestä nurkasta kahden kaverinsa seurasta. Toinen niistä tuli uteliaana minua vastaan, kun taas Lene seisoi aloillaan ja tarkkaili liikkeitäni tumman otsatukkansa alta. Kävelin tamman luokse ja puin sille päähän tummanruskean nahkariimun. Se lähti kävelemään kanssani yllättävän innokkaasti ja vaikutti siltä, että se lähti mukaani mielellään. Suuntasimme ison tallin tammasiipeen, jossa päästin Lenen hetkeksi karsinaan odottamaan.
Haettuani kaikki varusteet valmiiksi harjasin tamman. Siinä riittikin työnsarkaa, sillä Lene oli ollut useita päiviä täysin vapaalla ja se oli ehtinyt ottaa siinä ajassa jo monta mutakylpyä. Tamma oli ollut muutenkin tämän kevään hyvin kevyellä käytöllä. Lenen oli tarkoitus varsoa tänä keväänä, mutta se oli luonut varsan jo varhaisessa vaiheessa tiineyttä. Kilpailusuunnitelmia ei varsinaisesti enää ollut, joten tamman kanssa oli treenattu kuluvan vuoden aikana hyvin kevyesti. Tarkoitus oli yrittää astuttaa Lene uudestaan ja haaveilin salaa, että saisin siitä vielä joskus harmaahallakon tammavarsan itselleni.
Kun kaiken hiekan ja pölyn alta oli viimein tullut esiin kaunis vuonohevostamma, siirsin Lenen käytävälle ja aloin varustaa sitä. Tyypilliseen tapaan Lenellä ei ollut kiire minnekään, vaan se nuokkui paikoillaan, kun kiinnitin valjaiden solkia. Tamma olisi todennäköisesti nukahtanut siihen paikkaan, ellen olisi samalla jutellut sille. Se liikutteli välillä hieman korviaan kuin ilmaistakseen, että hereillä ollaan, kuuntelen kyllä. Noin viisitoista minuuttia myöhemmin lähdimme Brynhildin pihasta koivujen reunustamaa metsätietä Våganin kylän suuntaan. Lene kulki korvat hörössä, mutta hyvin rauhalliseen tahtiin vailla kiirettä. Istuin sen takana valjakkovaunuissa nauttien rennosta kyydistä ja alkukesän orastavasta vihreydestä.
Teimme noin kahden tunnin mittaisen lenkin lähimaastoissa. Alkumatkan ajan Lene sai kävellä rauhassa omaan verkkaiseen tahtiinsa, mutta puolessa välissä lenkkiä pyysin sitä myös liikkumaan ja menimme muutaman pätkän myös reippaampaa ravia ja laukkaa. Laukkasuoran jälkeen annoin Lenen kävellä pitkin ohjin omaan tahtiinsa. Se oli selvästi herännyt tähän päivään, sillä sen askel alkoi olla jo mukavan matkaa voittava myös vapaassa käynnissä. Annoin Lenen valita reitin kotiin päin ja harmaahallakko tamma valitsi tien, jonka varrella kasvaa suuria ja hevosen silmissä epäilemättä hyvin herkullisia pensaita. Nekin olivat alkaneet vihertää, mutta kovin paljon niissä ei vielä syötävää ollut. Lene yritti silti siitä huolimatta löytää niistä jotain syötävää vauhdissa.
Palattuamme riisuin käytävällä Lenen varusteet, pesin hieman hikisiä kohtia ja päästin tamman hetkeksi karsinaan juomaan palautusjuomaa. Tamma ryysti juomaa silmät kiinni pitkään ja hartaasti ja nuoli ämpärin niin puhtaaksi, ettei siellä voinut sen jälkeen olla enää murustakaan mashia. Lopulta palautin tamman takaisin pihattotarhaan, jonne päästyään Lene lähti etsimään kavereitaan.