† Karla av Trónvík 4.1.13 - 11.7.18

Tänään meille muutti useiden kuukausien piinaavan odotuksen jälkeen kaksi uutta vuonohevostammaa: pikkuinen harmaahallakko Karla av Trónvík, sekä harvinaisempi keltahallakko Liljekonvalj. Tammat tulivat Karlan kasvattajan Gustav Holmin kautta Ruotsista, jossa ne molemmat ovat saaneet peruskoulutuksen niin valjakkoajoon kuin koulu- ja esteratsastukseenkin. Lyhyen tutustumisen jälkeen molemmat osoittautuivat paitsi nopeiksi kotiutujiksi, myös varsin ponimaisiksi tapauksiksi. Karla onnistui jo kerran pihassa karkaamaankin ja tulevaisuus pikkutamman kanssa näyttää näillä näkymin varsin värikkäältä. En tiedä vielä kuinka siihen tulisi suhtautua, sillä kasvattajan sanojen mukaan se on erittäin lupaava niin valjakkoajossa kuin kouluratsastuksessakin, mutta ulkonäkönsä puolesta se sopisi parhaiten lastenratsuksi. Aika varmasti näyttää Karlan paikan tallissamme, vaikka siitä tulisikin vain naapurintyttöjen ratsu tai siitostamma, on se silti yhtä toivottu vahvistus talliimme.

Jo hakiessani Karlaa ulkoilemasta, olin aivan vakuuttunut tulevien valjakkoajotreenien menevän tukka putkella kentällä kaahottamiseen. Tamma nimittäin tuntui olevan täynnä energiaa, eikä se olisi malttanut millään seistä valjastaessa aloillaan. Pidimme kuitenkin alkuperäisestä suunnitelmasta kiinni ja menimme tamman kanssa kentälle. Treenit aloitettiin pitkällä raviverryttelyllä, ajatuksena saada tamman enimmät liikkumishalut juostua alta pois. Tein samalla molempiin suuntiin voltteja taivutellen Karlaa paljon. Alkuverryttelyjen jälkeen koitin saada sen vielä paremmin kuulolle siirtymien ja napakoiden peruutuksien myötä. Niiden jälkeen ohjasin tamman puomikujalle, joita olin koonnut kentälle muutaman ennen treenejä. Karlasta huomasi, kuinka sitä kiinnosti huomattavasti enemmän kentän ulkopuoliset tapahtumat, eikä se meinannut osua alkuunsa ollenkaan puomien väliin. Tullessamme myöhemmin samaa tehtävää ravissa tamma yritti juosta jatkuvasti pois tuntumalta. Sinnikkäiden toistojen jälkeen Karla alkoi lopulta kuunnella paremmin ja pääsimme koko radan kunnialla läpi. Harjoiteltavaa tämän suhteen riittää kuitenkin jatkossa, Karlan motivaation tehtäviin ollessa hyvinkin päiväkohtaista.

Karlan laskettu aika oli vasta viikon päästä, joten yllätyin perinpohjaisesti kun aamuheiniä jakaessani minua tervehtikin Karlan karsinassa kaksi vuonohevosta. Pieni varsa oli jalkeilla ja synnytys näytti muutenkin menneen oppikirjan mukaan. Unohduin ihastelemaan emänsä takana piileskelevää pikkuvarsaa, mutta Karla muistutti minua äänekkäästi aamuheinien jaosta. Kun olin saanut jaettua lopullekin tammalaumalle ruoat, palasin vielä Karlan ja tämän varsan luokse. Aluksi varsa silmäili minua emänsä takaa, mutta laskeuduttuani sen tasolle se lähti kävelemään honteloine jalkoineen luokseni. Siitä tulisi varmasti hieno varsa vanhemmat huomioon ottaen. Varsan isä nimittäin oli Remi, yksi parhaimmista kilpailukavereistani. Karla puolestaan ei ollut ehtinyt vielä kilpailla paljoakaan, mutta potentiaalia tammalla oli ja sen kanssa tulisimmekin varmaan kiertämään kilpailuja. Seuraavaksi tammalla olisi tosin edessä kunnon kohotus - kantoaikanaan se oli syönyt tehokkaasti ja lihonnut huomattavasti keskimääräistä enemmän. "Pyh", näytti tamma tosin sanovan mutustaessani heinää vierelläni, vahtien samalla pientä varsaansa.

Maneesissa aloiteltiin käynnissä eikä Karla malttanut kävellä rauhassa kokeilemati olemattomien mörköjen pelkäämistä. Ratsastaja piti tamman mielen kiireisenä, kun alkuun tehtiin paljon voltteja ja muutamat pysähdykset hetken seisahduksella. Raviin tamma siirtyi mielellään ja möröt unohtuivat hiljalleen. Volteilla tamma oli hieman tahmea ja hidas tempoinen. Vauhtia haettiin volttien pois jättämisellä ja mentiin pitkät sivut reipas tempoista ravia. Karla heräsi nopeasti ja uudelleen voltteja yrittäessä tempo oli huomattavasti parempi. Volttien lisäksi harjoiteltiin pysähdyksiä ravista, muutamaa peruutus askelta ja suoraan raviin siirtymistä. Karla toimi reippaasti ja oli kuuliaisen oloinen, ratsastaja oli hyvillään tamman hyvästä toimivuudesta. Tamman ryhti parani tunnin kuluessa vaikka laukkaa nostettaessa hieman epäilin homman karkaamisesta, mutta Karla laukkasi hyvin maltillisesti. Volteilla oikein hyvä tempo, hyvä asetus ja tasapaino. Takaisin raviin siirryttäessä tamma ilmaisi voimakkaasti halustaan jatkaa laukkaamista, mutta puolipidätteillä ja muutamalla voltilla tempo saatiin maltilliseksi. Lopputunnista oli ilo seurata ratsukkoa kuinka hyvin he toimivat yhteen. Loppuraveissa tavattiin pidemmin ohjin, eikä Karla juossut kiitoravia vaan mukavan oloista lönköttelyä ennen käyntiin siirtymistä missä vaiheessa tamma oli aivan valmis lopettamaan ja aloittamaan piehtaroinnin, joten ratsastajalla oli loppuun asti tekemistä pitämällä tamma liikenteessä.

Kun olin alkujaan ostamassa Karlaa Ruotsista pelkkien kasvattajan puheiden ja kuvien perusteella, en olisi uskonut saavani näin etevää kilpailukaveria ja siitostammaa kuin mitä se nyt on. Pieni ja ponimainenhan se on, aivan kuten odotinkin, mutta siitä huolimatta myös erittäin kapasiteetikas. Nyt Karla on kilpaillut menestyksekkäästi valjakkoajossa ja kouluratsastuksessa, sivussa jonkin verran myös esteillä ja se on saanut neljä hienoa varsaa, jotka ovat kaikki lähteneet maailmalle. Helmikuussa pyörähdimme viimein valjakkoajon laatuarvostelussa, josta Karla sai hienosti II-palkinnon, tässä kuussa on puolestaan edessä kouluratsastuksen laatuarvostelu, sekä toivon mukaan myös yleislaatuarvostelu. Näiden jälkeen tamman on tarkoitus jäädä ansaitulle eläkkeelle muutaman muun vanhemman tammamme kanssa. Ne tulevat varmasti nauttimaan rennommasta elämästään ja kesällä erityisen pitkästä laidunajasta.

Olet tärkeissä kouluratsastuskilpailuissa ja olet valmistautunut parhaan osaamisesi mukaan. Sekä ratsastajan, että ratsun treeniohjelma on tarkoin suunniteltu ja toteutettu. Edeltävänä yönä on nukuttu kunnolliset yöunet ja lähtö kilpailupaikalle on sujunut rauhassa. Jokin suorituksessasi menee kuitenkin pieleen - mikä ja miksi? Miten reagoit radalla tapahtuneeseen ja miten yrität selviytyä? "Mokaatko" koko suorituksen vai tsemppaatko itsesi jatkamaan rataa kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunukaan?

Kilpailukutsussa pitäisi erikseen varoittaa vaaleanpunaisista elefanteista. Kaikki oli laskelmoitu jo viikkoja aiemmin - olihan kyseessä arvostetut kilpailut ja pitkää mammalomaa viettäneen Karlan näytön paikka. Viime hetken vinkkinä apukädeksi pestattu ystäväni jankutti ensivaikutelman tärkeydestä. Mene itsevarman näköisenä, kuvittele että alla on vuoniksenpullaisen sijaan huippuluokan puoliverinen ja vie homma kotiin. Alku sujuikin hyvin. Ravasimme rennosti suoraa linjaa alkutervehdystä varten ja Karla tuntui olevan hyvin kuulolla. Sivusilmällä näin aidan toisella puolen lapsiperheen, joista usealla oli kädessään ratsastusseuran myymä heliumilmapallo. Juuri lapsikatrasta ohittaessani yleisöstä kuului korvia vihlonut kiljaisu ja tuuli puhalsi suuren vaaleanpunaisen norsuilmapallon suoraan meitä kohti.

Ikävä kyllä alla ei ollut sitä huippuluokan kouluratsua, joka olisi vähät välittänyt moisesta ja suonut korkeintaan alentavan silmäyksen kouluaitojen ulkopuolisille tapahtumille. Sen sijaan Karla totteli pienen ponin vaistoja: pakene kun vielä voit. Tuomarien ilmeet olivat varmasti näkemisen arvoiset, kun kiihtynyt ponitamma esitti heti kättelyssä kaiken maailman levadet ja capriolet jatkaen matkaansa suoraan kouluaitojen yli yleisön joukkoon. Häpeälle asteikolla yhdestä kymmeneen ei löytynyt tarpeeksi suurta lukua, kun yritin saada järkyttyneen ponini kuriin kaikkien katseiden alla. Radalle meillä ei ollut enää mitään asiaa, mutta kaverini jaksoi vailla myötätuntoa nauraa ottaneeni puoliveriasian turhan kirjaimellisesti. Ei meidän Karlan kanssa tarvitsisi ihan vielä vaativan kouluratsastuksen hyppyjä osata.