vuonohevoskasvatusta

 Rävgryts Kaja

KUTSUMANIMIKaja KASVATTAJALivia Almqvist  
ROTU, SKPvuonohevostamma OMISTAJAViivi VRL-08852
SYNTYMÄAIKA16.01.2014 REKISTERINUMEROVH14-053-0241
VÄRI, MERKITpunahallakko PAINOTUSLAJIvaljakkoajo
SÄKÄKORKEUS142cm KOULUTUSTASOvaativa, helppo A, re 70cm
IKÄÄNTYMINEN Täyttänyt 4 vuotta 16.05.2014 ja 8 vuotta 16.09.2014. Tämän jälkeen ikääntyminen hidastuu.
VVJ-II, KRJ-II 

Kaja on kaunis ja siro vuonohevostamma, joka tarttui mukaan samalta Ruotsin matkalta kuin Ulrikakin. Alun perin olin kiinnostunut vain Ulrikasta, mutta myyntitallilta lähtiessäni huomioni vei punahallakko tamma, joka tiiraili varovasti kahden puoliveriruunan välistä. Myyjä kertoi minulle, että tamma oli jo myyty aiemmin pienelle ratsastuskoululle, mutta se oli kuitenkin palautettu sieltä aran luonteen vuoksi. Myyjä oli kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että tamman arka luonne johtui jatkuvasti ympärillä vaihtuvista ihmisistä, joita se oli joutunut kestämään sekä myyntitallilla asuessaan että ratsastuskoululla ollessaan. Tehtyäni lähempää tuttavuutta tamman kanssa ihastuin ikihyvikseni. Vaikka se olikin ujo, oli se kuitenkin toisaalta myös todella utelias ja valtavan kiltti. Koeratsastuksen aikana huomasin, että tamma oli todella kuuliainen ja sillä oli kauniit ja pehmeät liikkeet. Uskoin, että rauhallisessa ympäristössä siitä voisi tulla minulle vielä mukava treeni- ja kilpailukaveri. Lopulta lähdinkin ajamaan takaisin kohti Norjaa kahden uuden tamman omistajana.

Kaja on vieraita kohtaan hieman epäluuloinen eikä se pidä siitä, että tuntemattomat ihmiset koskevat siihen. Se ei kuitenkaan välitä epämukavuuttaan aggressiivisesti, vaan väistää hienovaraisesti sivummalle, jos joku tuntematon ihminen lähestyy sitä varomattomasti. Kun tammaan tutustuu, siitä paljastuu kuitenkin aivan toinen hevonen. Se on helppo hoitaa ja varustaa ja kaikki tavalliset hoitotoimenpiteet sujuvat sen kanssa tavallisesti mutkitta. Kaja ystävällinen ja äidillinen hevonen, joka rakastaa rauhallista yhdessäoloa niin hevosten kuin ihmistenkin kanssa. Se toimii varaäitinä kaikkien muidenkin tammojen varsoille ja pitää niitä silmällä, vaikka sillä ei olisi omaa varsaa alla. Varsat viihtyvät sen seurassa ja Kaja on tavallisesti aikuisista hevosista se, jota ne yrittävät innostaa mukaan leikkeihin.

Kaja on ratsu- ja ajokoulutettu ja sen kanssa ollaan kilpailu kouluratsastuksessa ja valjakkoajossa. Kaja on herkkä ja eteenpäinpyrkivä ja se kuuntelee parhaimmillaan kaikista pienimpiäkin apuja, joita ratsastaja tai ohjasta sille antaa. Toisinaan nämä kaksi piirrettä ovat kuitenkin huono yhdistelmä, sillä tamma saattaa tulkita pienet vahingossa annetut avut niin, että sen tulisi lisätä vauhtia tai se saattaa protestoida liian kovia otteita tai epämääräisiä apuja kasvattamalla vauhtia. Jos tamman mielentila järkkyy liikaa, sitä on haastavaa saada taas rauhalliseksi ja liikkumaan tasaisesti sopivassa tahdissa. Tavallisesti Kaja on kuitenkin hyvin avuilla ja sen askellajit ovat hyvin säädettävissä. Punahallakon tamman vahvuuksiin kuuluu erityisesti kokoamista vaativat tehtävät, sillä sen kokoamiskyky on kokoisekseen poniksi todella hyvä. Esteitä sisältävät ja maastossa suoritettavat tehtävät ovat sille haasteellisempia ja se vaatii tehtävillä paljon rohkaisua ja kannustusta kehujen kautta. Jos yhteistyö ja luottamus hevosen ja ratsastajan tai ohjastajan välillä toimii, suoriutuu Kaja kuitenkin tällaisistakin tehtävistä hyvällä menestyksellä. Osaamistasosta kertoo lukuisat kilpailutulokset ja sijoitukset, joita sille on kertynyt meillä ollessaan vaikuttava määrä.

sukutaulu ja -selvitys

 i. Gustaf
 nvh, phkko, 146cm
ii. Isak av Ekblom
nvh, rnhkko, 148cm
iii. Svante
nvh, rnhkko, 147cm
iie. Gittan
nvh, rnhkko, 143cm
ie. Bergfors Tilde
nvh, phkko, 146cm
iei. Bergfors Börje
nvh, phkko, 144cm
iee. Märta
nvh, rnhkko, 142cm
 e. Dahlbäcks Kajsa
 nvh, rnhkko, 138cm
ei. Thorgny
nvh, hhkko, 145cm
eii. Vilfrid
nvh, rnhkko, 147cm
eie. Höglunds Selma
nvh, rnhkko, 142cm
ee. Moa Gärd
nvh, rnhkko, 143cm
eei. Mårten
nvh, rnhkko, 139cm
eee. Ronja av Lindahl
nvh, phkko, 144cm

Isä Gustaf on suhteellisen korkea, mutta kuitenkin melko sirorakenteinen vuonohevosori, joka vaikuttaa edelleen kasvattajansa luona Pohjois-Ruotsissa. Nuorempana ori pyöri jonkin verran näyttelyissä kuitenkaan kummempaa menestystä saavuttamatta, sillä useiden tuomarien mukaan sen rakenne oli turhan sporttimallinen. Sen sijaan punahallakko ori on osoittanut kykynsä valjakkoajossa, jossa se on kerännyt paljon sijoituksia ja menestynyt aina mestaruuskilpailuissakin asti. Omistajan sanojen mukaan Gustaf on nöyrä ja rehellinen ajettava ja että sen kanssa on vaikeaa olla tulematta toimeen.

LUE ISÄN SUKUSELVITYS

Isänisä Isak av Ekblom kiersi nuorena useita koteja Ruotsissa, kunne se myytiin nuorelle kouluratsastajalle. Ratsukko valmentautui ja kilpaili usean vuoden ajan menestyen hyvin. Tuohon aikaan se oli myös siitoskäytössä ja se sai jälkikasvua muutaman varsan verran. Myöhemmin Isak myytiin kuitenkin eteenpäin ja se ruunattiin seuraavassa kodissaan. Vanhemmiten ori kiersi tiedettävästi useassakin kodissa, kunnes se päätyi pienelle maatilalle, jossa se vietti loppuelämänsä.

Isänemä Bergfors Tilde oli ihastuttava tamma, josta sen edellisen omistajan mukaan ei voinut olla pitämättä. Tilde syntyi ratsastuskoulussa, jonne sen emä Märta oli tullut tuntikäyttöön lähialueelta olleesta vuonohevossiittolasta. Tamma oli ultrattu aiemmin tyhjäksi, mutta pian kävi kuitenkin selväksi, että se oli kaikesta huolimatta tiineenä. Tilde-varsa jouduttiin myymään jo pian vieroituksen jälkeen, sillä ratsastuskoululla ei ollut resursseja kouluttaa ja ylläpitää sitä. Sen osti lopulta ratsastuskoulussa käynyt harrastaja, jonka omistuksessa tamma pysyi loppuelämänsä ajan.

Emä Dahlbäcks Kajsa on syntynyt ja kasvanut Tukholman seudulla, josta se on myyty peruskoulutettuna yksityiskäyttöön Pohjois-Ruotsiin. Kajsa on kilpaillut nuorempana pääasiassa valjakkoajossa, mutta sitä on nähty jonkin verran myös koulu- ja estekilpailuissa vaihtelevalla menestyksellä. Kuitenkin jo 9-vuotiaana sen toinen etujalka alkoi oireilla pahasti, eikä se kestä enää lainkaan raskasta käyttöä. Kuntouduttuaan ruunihallakko tamma myytiin eteenpäin pienelle vuonohevostallille, jossa se toimii siitostammana ja perheen lasten ratsuna. Tähän mennessä Kajsa on saanut kolme varsaa.

LUE EMÄN SUKUSELVITYS

Emänisä Thorgny oli komea vuonohevosori, joka käänsi katseet Etelä-Ruotsin näyttelyissä. Ori haali vuosien varrella useita palkintoja ja siitä tuli myös muotovalio. Omistajansa mukaan Thorgnyllä ratsastettiin ja ajettiin kotona, mutta sen kanssa ei kuitenkaan harrastettu tavoitteellisesti muuta kuin näyttelyissä käymistä. Ori oli rakenteensa ja rauhallisen luonteensa ansiosta haluttu siitosori ja se jätti jälkeensä kymmeniä varsoja, joista moni on ollut myös siitoskäytössä.

Emänemä Moa Gärd oli rauhallinen ja lempeä tamma, joka vietti nuoruutensa kouluratsastajan omistuksessa, jolloin sen kanssa valmentauduttiin ja kilpailtiin aktiivisesti. Myöhemmin Moa päätyi ratsastuskoululle, josta se kuitenkin myytiin eteenpäin pienelle siittolalle, kun tamman jänteet olivat alkaneet oireilla. Tamma oli toivottu siitostamma tallille lempeän luonteensa vuoksi. Sen kanssa oli kuitenkin epäonnea matkassa, sillä toisen varsansa saatuaan tamma sai pahan kohtutulehduksen. Hoidoista huolimatta Moa ei tullut enää kuntoon ja se jouduttiin lopettamaan varsan ollessa vai muutaman päivän ikäinen.

ominaisuuspisteet

Hyppykapasiteeti ja rohkeus
Nopeus ja kestävyys
Kuuliaisuus ja luonne
Tahti ja irtonaisuus
Tarkkuus ja ketteryys

Valjakkoajossa ominaisuuspistettä (vaikeustaso ).
Kouluratsastuksessa ominaisuuspistettä (vaikeustaso ).

jälkikasvu

nvh-o. Brynhild Vidar VVJ-I, KRJ-II (s. 21.01.2015), isä Vatnajökull
nvh-t. Brynhild Rosmarin (s. 10.04.2015), isä Njörður
nvh-t. Brynhild Villjente (s. 20.05.2015), isä Hammerfest
nvh-o. Brynhild Sigurd (s. 02.08.2015), isä Bergvall Sogne
nvh-t. Brynhild Klippa (s. 12.11.2015), isä Emir av Solsvik

cup-sijoitukset

menestys

Premier -arvioitu lokakuussa 2015 pistein
12 + 9 + 5 + 9 + 23 + 8 = 66%

KRJ-II -palkittu maaliskuun 2021 tilaisuudessa pistein
4,5 + 36 + 16 + 22 + 15 = 93,5

VVJ-II -palkittu elokuun 2021 tilaisuudessa pistein
4 + 40 + 18 + 22 + 15 = 99 p

valmennukset ja päiväkirja

3.1.2014 Päiväkirjamerkintä - Kaja muutti Brynhildiin

Eilen Brynhildiin saapui kolme kaunista vuonohevostammaa, jotka tarttuivat mukaani vierailtuani Ruotsissa. Pieneltä myyntitallilta löysin ruunihallakon Ulrikan ja punahallakon Kajan sekä yksityisomistajalta keltahallakon Sabrinen. Kaja oli tammoista ehdottomasti kiinnostavin, enkä malttanut odottaa, millainen hevonen siitä kuoriutuisi. Ainakin vielä tamma vaikutti todella ujolta ja tavalliset hoitotoimenpiteetkin olivat sen kanssa haastavia. Uskoin kuitenkin vahvasti, että ajan kanssa tamma kotiutuisi ja rentoutuisi meidän kanssamme.


05.03.2014 Päiväkirjamerkintä - näyttelyissä

Aamulla lähdimme Tromssaan pieniin vuonohevosnäyttelyihin, johon oli laskettu päiviä jo viikkojen ajan. Paikan päällä oli nimittäin tarkoitus nähdä pitkästä aikaa muita kasvattajatuttuja, sekä tuoda muutama oma tamma näytille. Meiltä mukaan lähtivät Kami, Frida, Synne ja uusin tuttavuus Kaja. Itse päivä kului silmänräpäyksessä, sillä se oli työtä täynnä. Paikan päällä jonkun punahallakko tamma oli päässyt karkuun (ja aiheutti meillekin sydämentykytyksiä, kun ehdimme jo luulla sitä Kajaksi), olimme unohtaneet yhden näyttelyriimun matkasta, eikä heinääkään ollut varattu tarpeeksi mukaan. Onneksi asiat saatiin korjattua paikan päällä ja selvisimme lopulta ehjinä (ja rättiväsyneinä) takaisin kotiin. Kaja oli ollut matkassa hieman kokeilumielessä. Se ujosteli hieman outoa ja vilkasta ympäristöä, eikä esitellyt aivan sellaisia liikkeitä, mitä siitä kotioloissa lähtisi. Se sai kuitenkin ihan hyvän arvostelun, jonka puolesta sitäkin kehtaa kyllä tulevaisuudessa käyttää jalostukseen.


10.6.2014 Päiväkirjamerkintä – loman loppu

Kaja oli viettänyt viime viikot ansaittua kesälomaa, jonka jäljiltä tamma näytti hyvinkin metsittyneeltä. Vatsan seutu oli päässyt hieman pyöristymään, karvapeite oli pinttyneessä mudassa ja harja oli venähtänyt niin pitkäksi, että se roikkui jo pitkin kaulaa. Punahallakko tamma ilmeisesti aavisti, että sen kesäloma oli päättymäisillään, eikä se olisi millään halunnut lähteä kanssani talliin. Hetken maanittelun jälkeen se tuli kuitenkin viimein luokseni ja talutin sen talliin. Aivan ensimmäiseksi otin sakset käteen ja leikin oman elämäni parturi-kampaajaa (jota kaikkien onneksi leikin vain hevosten seurassa). Klipan harja lyheni taas kertaheitolla niin lyhyeksi, että se pysyisi taas hyvin pystyssä. Harjan lisäksi siistin myös hieman hännän latvaa, vuohiskarvoja ja yönsilmiä. Tämän jälkeen tamma joutui perusteelliseen kylpyyn, kun hinkkasin siitä kauttaaltaan huolellisesti kerätyn mutakerroksen pois. Kaja näytti nauttivan, kun rapsutin sitä kunnolla hinkatessani siihen samalla shampoota. Pesun jälkeen otin vielä hännän tarkempaan syyniin ja selvitin sen kunnolla hoitosuihkeen ja kamman avulla. Lopputulos oli palkitseva ja Kaja näytti lopulta aivan eri hevoselta kuin minkä olin aiemmin hakenut tarhasta. Huomenna oli tarkoitus vielä vuolla ja kengittää, jonka jälkeen pääsimme aloittamaan taas uuden treenikauden valjakkoajovalmennusten merkeissä.


10.8.2015 Valjakkoajovalmennus (omistajan kirjoittama)

Kaja ravasi rennoin askelin pitkin kentän pitkää sivua Lilbeth Rönvikin arvioivan katseen alla. Olimme valmentautuneet hänen opissaan nyt viikoittain ja aktiivinen kilpaileminen olisi tarkoitus aloittaa lähikuukausina. ”Säilytä tahti”, Lilbeth muistutti kentän keskeltä. Annoin Kajalle merkin ravata hieman reippaammin. Tavallisesti hyvin reipas tamma oli tällä kertaa hieman hidas ja sopivan tahdin löytäminen oli huomattavasti haastavampaa kuin tavallisesti.

Lilbeth siirsi kentällä olleita muovisia merkkejä ja kokosi niistä lyhyen radan, joka sisälsi nopeita käännöksiä. Tehtävällä oli tarkoitus tehdä siirtymiä käynnin, ravin ja laukan välillä ja sen tarkoituksena oli saada Kajan takajalkoja paremmin alle ja löytää sopiva tahti. Ensimmäiset yritykset eivät olleet todellakaan parhaimmistoamme ja tuntui, ettei mistään tullut tänään yhtään mitään. Kaja alkoi ennakoimaan siirtymiä ja oli kaarteissa joko liian hidas tai liian nopea, mikä vaikeutti tasapainon säilyttämistä. Lilbeth pysyi kuitenkin kärsivällisenä kanssamme ja hiljalleen hänen neuvojensa avulla aloimme suoriutua tehtävästä, jos nyt ei erinomaisesti, niin kuitenkin ihan tyylipuhtaasti.

Valmennuksesta jäi lopulta hyvä mieli, vaikka haasteita olikin ollut tänään enemmän kuin yleensä. Saimme Lilbethiltä hyvä vinkkejä tehtäviin, joita meidän kannattaisi treenata myös itsenäisesti. Kirjoitin ylös tehtävät ja asiat, joita niitä suorittaessa kannattaisi erityisesti ottaa huomioon. Treenit jatkuvat siis ensi viikolla ensin itsenäisesti ja sitten uudelleen Lilbethin valmennuksessa. Toivottavasti pääsisimme Kajan kanssa pian myös kilpailuihin asti katsomaan, mihin rahkeemme tällä hetkellä riittävät.


12.11.2015 Päiväkirjamerkintä – Klippa syntyi

Juoksin tallirakennusta kohti minkä jaloistani pääsin ja yritin samalla pysyä pystyssä, sillä marraskuu oli vihdoin jäädyttänyt tallin pihan. Lopulta pääsin puuskuttaen talliin ja näin tallityöntekijämme iloiset kasvot. ”Se on täällä! Kaikki sujui hyvin!” Hän iloitsi. Olin saanut hetkeä aiemmin viestin siitä, että Kajan varsominen oli alkanut etuajassa. Tamman aiempi varsominen oli ollut haastava, joten minulla oli kiire päästä tallille varmistamaan, että Kaja ja varsa olivat varmasti kunnossa.

Pelkoni oli osoittautunut turhaksi, sillä kummallakaan ei näyttänyt olevan mitään hätää. Kaja nuoli hellästi pientä punahallakkoa varsaa, joka oli päässyt juuri jaloilleen. Varsa oli tamma, juuri kuten olin toivonutkin. Olin jo aiemmin päättänyt, että pidän varsan itselläni ja nimeän sen Brynhild Klipaksi, jos se vain olisi tamma. Pieni Klippa oli Kajan viides varsa, joten en uskonut että asuttaisin sitä enää. Minulla oli itselläni kasvamassa Kajan esikoisvarsa, hieno punahallakko ori Vidar, jonka lisäksi muut varsat Rosmarin, Villjente ja Sigurd olivat muuttaneet muualle aktiivisten harrastajien hoteisiin.

Katselin lumoutuneena Kajaa ja pientä Klippaa. Kun varsa oli saanut syötyä, alkoi väsymys viedä selvästi voiton ja se käpertyi makaamaan Kajan jalkoihin. Tamma nuoli hellästi varsaa puhtaaksi ja piti siitä esimerkillisen hyvää huolta, aivan kuten kaikista aiemmistakin varsoistaan. Seurasimme työntekijämme kanssa niitä tovin, kunnes toivotimme Kajalle, Klipalle ja toisillemme vihdoin hyvää yötä ja lähdimme kotiin nukkumaan.

virtuaalitalli / virtuaalihevonen
ulkoasu © M Layouts, muokkaus © honeythief