Rävgryts Kaja

3.1.2014 Päiväkirjamerkintä - Kaja muutti Brynhildiin

Eilen Brynhildiin saapui kolme kaunista vuonohevostammaa, jotka tarttuivat mukaani vierailtuani Ruotsissa. Pieneltä myyntitallilta löysin ruunihallakon Ulrikan ja punahallakon Kajan sekä yksityisomistajalta keltahallakon Sabrinen. Kaja oli tammoista ehdottomasti kiinnostavin, enkä malttanut odottaa, millainen hevonen siitä kuoriutuisi. Ainakin vielä tamma vaikutti todella ujolta ja tavalliset hoitotoimenpiteetkin olivat sen kanssa haastavia. Uskoin kuitenkin vahvasti, että ajan kanssa tamma kotiutuisi ja rentoutuisi meidän kanssamme.

05.03.2014 Päiväkirjamerkintä - näyttelyissä

Aamulla lähdimme Tromssaan pieniin vuonohevosnäyttelyihin, johon oli laskettu päiviä jo viikkojen ajan. Paikan päällä oli nimittäin tarkoitus nähdä pitkästä aikaa muita kasvattajatuttuja, sekä tuoda muutama oma tamma näytille. Meiltä mukaan lähtivät Kami, Frida, Synne ja uusin tuttavuus Kaja. Itse päivä kului silmänräpäyksessä, sillä se oli työtä täynnä. Paikan päällä jonkun punahallakko tamma oli päässyt karkuun (ja aiheutti meillekin sydämentykytyksiä, kun ehdimme jo luulla sitä Kajaksi), olimme unohtaneet yhden näyttelyriimun matkasta, eikä heinääkään ollut varattu tarpeeksi mukaan. Onneksi asiat saatiin korjattua paikan päällä ja selvisimme lopulta ehjinä (ja rättiväsyneinä) takaisin kotiin. Kaja oli ollut matkassa hieman kokeilumielessä. Se ujosteli hieman outoa ja vilkasta ympäristöä, eikä esitellyt aivan sellaisia liikkeitä, mitä siitä kotioloissa lähtisi. Se sai kuitenkin ihan hyvän arvostelun, jonka puolesta sitäkin kehtaa kyllä tulevaisuudessa käyttää jalostukseen.

10.6.2014 Päiväkirjamerkintä – loman loppu

Kaja oli viettänyt viime viikot ansaittua kesälomaa, jonka jäljiltä tamma näytti hyvinkin metsittyneeltä. Vatsan seutu oli päässyt hieman pyöristymään, karvapeite oli pinttyneessä mudassa ja harja oli venähtänyt niin pitkäksi, että se roikkui jo pitkin kaulaa. Punahallakko tamma ilmeisesti aavisti, että sen kesäloma oli päättymäisillään, eikä se olisi millään halunnut lähteä kanssani talliin. Hetken maanittelun jälkeen se tuli kuitenkin viimein luokseni ja talutin sen talliin. Aivan ensimmäiseksi otin sakset käteen ja leikin oman elämäni parturi-kampaajaa (jota kaikkien onneksi leikin vain hevosten seurassa). Klipan harja lyheni taas kertaheitolla niin lyhyeksi, että se pysyisi taas hyvin pystyssä. Harjan lisäksi siistin myös hieman hännän latvaa, vuohiskarvoja ja yönsilmiä. Tämän jälkeen tamma joutui perusteelliseen kylpyyn, kun hinkkasin siitä kauttaaltaan huolellisesti kerätyn mutakerroksen pois. Kaja näytti nauttivan, kun rapsutin sitä kunnolla hinkatessani siihen samalla shampoota. Pesun jälkeen otin vielä hännän tarkempaan syyniin ja selvitin sen kunnolla hoitosuihkeen ja kamman avulla. Lopputulos oli palkitseva ja Kaja näytti lopulta aivan eri hevoselta kuin minkä olin aiemmin hakenut tarhasta. Huomenna oli tarkoitus vielä vuolla ja kengittää, jonka jälkeen pääsimme aloittamaan taas uuden treenikauden valjakkoajovalmennusten merkeissä.

10.8.2015 Valjakkoajovalmennus (omistajan kirjoittama)

Kaja ravasi rennoin askelin pitkin kentän pitkää sivua Lilbeth Rönvikin arvioivan katseen alla. Olimme valmentautuneet hänen opissaan nyt viikoittain ja aktiivinen kilpaileminen olisi tarkoitus aloittaa lähikuukausina. ”Säilytä tahti”, Lilbeth muistutti kentän keskeltä. Annoin Kajalle merkin ravata hieman reippaammin. Tavallisesti hyvin reipas tamma oli tällä kertaa hieman hidas ja sopivan tahdin löytäminen oli huomattavasti haastavampaa kuin tavallisesti.

Lilbeth siirsi kentällä olleita muovisia merkkejä ja kokosi niistä lyhyen radan, joka sisälsi nopeita käännöksiä. Tehtävällä oli tarkoitus tehdä siirtymiä käynnin, ravin ja laukan välillä ja sen tarkoituksena oli saada Kajan takajalkoja paremmin alle ja löytää sopiva tahti. Ensimmäiset yritykset eivät olleet todellakaan parhaimmistoamme ja tuntui, ettei mistään tullut tänään yhtään mitään. Kaja alkoi ennakoimaan siirtymiä ja oli kaarteissa joko liian hidas tai liian nopea, mikä vaikeutti tasapainon säilyttämistä. Lilbeth pysyi kuitenkin kärsivällisenä kanssamme ja hiljalleen hänen neuvojensa avulla aloimme suoriutua tehtävästä, jos nyt ei erinomaisesti, niin kuitenkin ihan tyylipuhtaasti.

Valmennuksesta jäi lopulta hyvä mieli, vaikka haasteita olikin ollut tänään enemmän kuin yleensä. Saimme Lilbethiltä hyvä vinkkejä tehtäviin, joita meidän kannattaisi treenata myös itsenäisesti. Kirjoitin ylös tehtävät ja asiat, joita niitä suorittaessa kannattaisi erityisesti ottaa huomioon. Treenit jatkuvat siis ensi viikolla ensin itsenäisesti ja sitten uudelleen Lilbethin valmennuksessa. Toivottavasti pääsisimme Kajan kanssa pian myös kilpailuihin asti katsomaan, mihin rahkeemme tällä hetkellä riittävät.

12.11.2015 Päiväkirjamerkintä – Klippa syntyi

Juoksin tallirakennusta kohti minkä jaloistani pääsin ja yritin samalla pysyä pystyssä, sillä marraskuu oli vihdoin jäädyttänyt tallin pihan. Lopulta pääsin puuskuttaen talliin ja näin tallityöntekijämme iloiset kasvot. ”Se on täällä! Kaikki sujui hyvin!” Hän iloitsi. Olin saanut hetkeä aiemmin viestin siitä, että Kajan varsominen oli alkanut etuajassa. Tamman aiempi varsominen oli ollut haastava, joten minulla oli kiire päästä tallille varmistamaan, että Kaja ja varsa olivat varmasti kunnossa.

Pelkoni oli osoittautunut turhaksi, sillä kummallakaan ei näyttänyt olevan mitään hätää. Kaja nuoli hellästi pientä punahallakkoa varsaa, joka oli päässyt juuri jaloilleen. Varsa oli tamma, juuri kuten olin toivonutkin. Olin jo aiemmin päättänyt, että pidän varsan itselläni ja nimeän sen Brynhild Klipaksi, jos se vain olisi tamma. Pieni Klippa oli Kajan viides varsa, joten en uskonut että asuttaisin sitä enää. Minulla oli itselläni kasvamassa Kajan esikoisvarsa, hieno punahallakko ori Vidar, jonka lisäksi muut varsat Rosmarin, Villjente ja Sigurd olivat muuttaneet muualle aktiivisten harrastajien hoteisiin.

Katselin lumoutuneena Kajaa ja pientä Klippaa. Kun varsa oli saanut syötyä, alkoi väsymys viedä selvästi voiton ja se käpertyi makaamaan Kajan jalkoihin. Tamma nuoli hellästi varsaa puhtaaksi ja piti siitä esimerkillisen hyvää huolta, aivan kuten kaikista aiemmistakin varsoistaan. Seurasimme työntekijämme kanssa niitä tovin, kunnes toivotimme Kajalle, Klipalle ja toisillemme vihdoin hyvää yötä ja lähdimme kotiin nukkumaan.