vuonohevoskasvatusta

 Linus av Kleppur

KUTSUMANIMILinus KASVATTAJACynoria, Kleppur  
ROTU, SKPvuonohevosori OMISTAJAhoneythief VRL-08852
SYNTYMÄAIKA01.09.2014 REKISTERINUMEROVH14-053-0171
VÄRI, MERKITruunihallakko PAINOTUSLAJIvaljakkoajo
SÄKÄKORKEUS142cm KOULUTUSTASOvaikea, helppo A, re 80cm
IKÄÄNTYMINEN Täyttänyt 3 vuotta 01.12.2014 ja 8 vuotta 01.05.2015. Tämän jälkeen ikääntyminen hidastuu.
VVJ-II, KRJ-I 

Linuksen elämänperiaatteet ovat loppupeleissä erittäin yksinkertaiset: näe kaikki mahdollinen ja pidä huoli, että tulet huomatuksi. Olivatpa muut lähdössä minne tahansa, on Linus varmasti menossa mukana. Ruunihallakko poniori ei epäile ilmaista mielipidettään tai käyttäytyä röyhkeästi tullakseen varmasti huomioiduksi - sen mielestä varmasti kaikenlainen huomio aina komentamisestakin lähtien on vain hyvästä. Toisinaan Linusta saa olla muistuttamassa käytöstavoista, mutta pääsääntöisesti ori on ystävällinen ja oppivainen tapaus. Mikäli ori ei ole ennestään tuttu, on se kuitenkin hyvä pitää hoitaessa kiinni sidottuna. Sillä on nimittäin omat ponikujeensa ja aloillaan pysyminen on toisinaan ylitsepääsemättömän vaikeaa. Esimerkiksi satulointi ja valjastaminen tuottavat aina pientä päänvaivaa, sillä Linus alkaa kuljeskella ympäriinsä yleensä silkasta malttamattomuudesta. Ennestään tutun hoitajan on kuitenkin helppo tulkita ja ennakoida orin mielentiloja, jolloin varustaminen ja muut hoitotoimenpiteet sujuvat huomattavasti joutuisammin.

Vilkas poniori vaatii runsaasti aktiviteettia ja liikuntaa. Se ei osoita lainkaan väsymisen merkkejä hieman tavallista rankemmankaan valmennuksen jälkeen, vaikka ori liikkuu päivisinkin runsaasti suuressa tarhassa laumakaverien kanssa. Yksikin ylimääräinen vapaapäivä tuo tavallisestikin reippaaseen menoon mukaan äkkilähdöt, pukkisarjat ja nopeat sivuloikat, joten ennen treenaamista oria on hyvä juoksuttaa, jotta se saa juostua pahimmat höyryt pois alta. Linus on sekä ratsastaessa että ajaessa hieman höselö ja turhankin reipas, mutta erityisen pitkän ja tehokkaan verryttelyn avulla orin saa myös keskittymään. Kun sen kaiken mielenkiinnon onnistuu kohdistamaan itse tehtävään, kuoriutuu Linuksesta varsin etevä harraste- ja kilpailukumppani niin painotuslajiinsa valjakkoajoon kuin este- ja koulupuolellekin. Erityisesti ajaessa ori on erinomainen työpari, sillä se ei osoita väsymisen merkkejä pitkänkään maastoradan tai moniosaisten kilpailujen jälkeen. Se on varmajalkainen ja innokas suorittaja, joka suorittaa tehtävän kuin tehtävän kahdesti miettimättä.

sukutaulu ja -selvitys

 i. Edgar av Kleppur
 nvh, rnhkko, 143cm
 KTK-II
ii. Stjöbørg Zar
nvh, rnhkko, 145cm
iii. Galland Zace
nvh, phkko, 145cm
iie. Kjetil Zelda
nvh, rnhkko, 139cm
ie. Ebba av Bøgesdal
nvh, rnhkko, 140cm
iei. Sølvsteinn
nvh, rnhkko, 144cm
iee. Greteblomst
nvh, phkko, 139cm
 e. Derian Liselotte
 nvh, rnhkko, 139cm
ei. Magne
nvh, rnhkko, 141cm
KRJ-II, YLA2, KTK-III
eii. Yukon
nvh, hhkko, 140cm
eie. Clara
nvh, rnhkko, 143cm
ee. Mydland Lilje
nvh, rnhkko, 139cm
KRJ-II
eei. Fenris
nvh, vhkko, 146cm
eee. Mydland Liv
nvh, rnhkko, 139cm

Isä Edgar av Kleppur, eli tuttavallisemmin vain Eetu, on kotitallinsa Kleppurin oma kasvatti. Ruunihallakko ori ilmaisee itseään kovaäänisesti ja varmistaa, että kaikki sekä näkevät että kuulevat sen. Eetu on reipas ratsu ja sillä on hienot eteenpäinpyrkivät askeleet, minkä ansiosta sillä onkin kapasiteettia vaikka mihin. Yleispainotteinen ori on kilpaillut toistaiseksi pääasiassa kouluratsastuksessa, jossa se on saavuttanut useita hyviä tuloksia. Eetu on yksi kotitallinsa siitosoreista ja tähän mennessä se on saanut kaksi orivarsaa, joista molemmista toivotaan isänsä kaltaisia harraste- ja kilpailukavereita.

LUE ISÄN SUKUSELVITYS

Isänisä Stjöbørg Zar on Pierren tuoma vuonohevosori, joka muutti Norjasta Suomeen yhdessä kaksoisveljensä Stjöbørg Zackin kanssa. Ruunihallakko ori on veljeään rauhallisempi tapaus ja tulee juttuun kaikkien kanssa. Zar on myös erinomainen osoitus vuonohevosten monikäyttöisyydestä, sillä se on kilpaillut menestyksekkäästi niin este-, lännen-, ja kouluratsastuksessa kuin valjakkoajossakin.
Isänisänisä Galland Zace on hienosukuinen ori, jonka suvusta löytyy uusien linjausten lisäksi myös vanhoja ja arvostettuja yksilöitä. Vaikka punahallakko ori onkin rakenteeltaan vankka ja jykevä, se on menestynyt näyttelyissä hyvin. Luonteeltaan orimainen ja varsin haastava Zace on merkittävässä siitoskäytössä ja sen jälkikasvua löytyykin paitsi Norjasta ja Ruotsista, myös Suomestakin asti.
Isänisänemä Kjetil Zelda on luonteeltaan kipakka, mutta muuten varsin hyvärakenteinen, terve ja osaava poni. Ruunihallakko tamma on erityisesti estepuolella erinomainen kilpailukaveri hyppytekniikansa ansiosta, mutta muuten sen liikkeet eivät eivät olleet kummoiset. Pääasiassa Zeldaksi kutsuttu tamma on kuitenkin ollut siitoskäytössä ja se onkin saanut jälkikasvua seitsemän hienon varsan verran.

Isänemä Ebba av Bøgesdal saapui suomalaisen hevosvälittäjän kautta kotimaastaan Norjasta aloittamaan Kleppurin vuonohevoskasvatusta. Kouluttamattomana tulleesta tammasta kuoriutui Suomessa etevä valjakkohevonen, jossa se on päässyt myös kilpailemaan painotuslajissaan. Ystävällisen luonteensa ansiosta se on myös erinomainen ja huolehtivainen siitostamma ja se onkin tähän mennessä varsonut kahdesti.
Isänemänisä Sølvsteinn on tunnettu norjalaissyntyinen ori, mutta kuitenkin melko harvinainen nimi vuonohevosten sukutauluissa periytettyään epätoivottuja valkoisia merkkejä jälkikasvulleen. Ruunihallakolla orilla on kuitenkin upeat liikket ja se on menestynyt painotuslajissaan valjakkoajossa erinomaisesti. Sen ajaja on osaava ammattiohjastaja, joka on kehunut erityisesti Sølvsteinnin hyvää ajettavuutta.
Isänemänemä Greteblomst on yksi kotitallinsa Bøgesdalin merkittävimpiä kantatammoja. Sen kanssa on kilpailtu valjakko- ja työajossa, mutta pääasiassa punahallakko tamma on ollut siitostammana. Greteksi kutsuttu tamma on saanut näyttelyissä positiivista palautetta erityisesti perinteisestä vuonohevosmaisesta ulkonäöstään. Tamma on nimittäin vankkarakenteinen ja sillä on hyvin vahvat kaula ja jalat.

Emä Derian Liselotte muutti vaihtokauppana kasvattajansa luota Derianista nykyiselle kotiallilleen Kleppuriin. Ruunihallakko ponitamma on kuitenkin osoittautunut varsin onnistuneeksi vaihtokaupaksi. Se on nimittäin omista oikuistaan huolimatta varsin mukavaluontoinen, sekä ratsastaessa sopivan reipas. Tamma on aloittanut kilpailu-uraansa valjakkoajossa ja kouluratsastuksessa, joissa se on pärjännyt hyvin. Koulupuolella siltä sujuvatkin kevyesti helpon B:n asiat, sekä jotain vaativampia liikkeitä. Liselotte on myös siitoskäytössä ja se on toistaiseksi saanut jälkikasvua kahden orivarsan verran.

LUE EMÄN SUKUSELVITYS

Emänisä Magne asui alkujaan Golden League Sporthorsesissa, mutta muutti myöhemmin omistajansa uudelle tallille Derianiin. Se onkin omistajansa vuonohevoskasvatuksen tärkeimpiä hevosia ja kantaa arvostettavaa meriittilistaa: ori on nimittäin YLA2 ja KRJ-II -palkittu, sekä kantakirjattu kolmannella palkinnolla. Magne näkyy paljon uudemmissa vuonohevossuvuissa ja sillä onkin jälkikasvua kahdeksan varsan verran.
Emänisänisä Yukon on monin tavoin erinomainen kilpailukaveri. Harmaahallakko ori on nimittäin luonteeltaan miellyttämishaluinen ja oppivainen, sekä rakenteeltaan kevyt, joten sillä on kapasiteettia myös este- ja kouluratsastuksen vaikeampiinkin luokkiin. Kilpailumenestyksensä ansiosta Yukonilla on ollut kysyntää siitosorina ja sillä onkin useita kymmeniä jälkeläisiä aina naapurimaissakin asti.
Emänisänemä Clara on vaativa ratsu, sillä tammalla on taipumusta kuumua ja keskittyä liikaa ylimääräisiin asioihin. Kun sen nykyinen omistaja Anne Enstad oppi kuitenkin ymmärtämään tammaa, on kaksikko päässyt kilpailemaan menestyksekkäästi kouluratsastuksessa. Clara on varsonut seitsemän kertaa ja sen jälkikasvussa on vaihtelevasti sekä hienoja kilpahevosia, että haastavampiakin tapauksia.

Emänemä Mydland Lilje on kotitallinsa Derianin tuoreempia siitostammoja, joka tuotiin yhdessä kolmen muun hevosen kanssa Norjasta. Sen kanssa on kilpailtu menestyksekkäästi niin este- ja kouluratsastuksessa kuin valjakkoajossakin, joten Liljaksi kutsuttua tammaa voidaan kutsua varsin monipuoliseksi hevoseksi. Ruunihallakko tamma on siitoskäytössä ja se on tähän mennessä varsonut kotitallillaan kolmesti.
Emänemänisä Fenris on norjalaissyntyinen ori, jonka vanha suku on monien vuonohevoskasvattajien arvostama. Valkohallakko ori on ryhdikäs ja orimainen niin ulkonäkönsä kuin luonteensakin puolesta. Se on kilpaillut omistajansa kanssa varsinkin esteratsastuksessa menestyksekkäästi, mutta sijoituksia löytyy kouluradoiltakin. Fenrisin päättäväisestä ja menevästä luonteesta onkin ollut hyötyä sen esteuralla.
Emänemänemä Mydland Liv on ruunihallakko tamma, joka jäi kasvattajansa luokse asumaan ja jatkamaan heidän linjaansa siitostammana. Liv on kilpaillut erityisesti kouluratsastuksessa ja valjakkoajossa. Valmennuksissa ja kilpailuissa se on saanut paljon kehuja kauniin pyörivistä liikkeistään ja varsinkin sen laukka on upeaa katsottavaa. Liv on kantakirjattu kolmannella palkinnolla ja se on varsonut tähän mennessä kuudesti.

ominaisuuspisteet

Hyppykapasiteeti ja rohkeus 132.15
Nopeus ja kestävyys 11.14
Kuuliaisuus ja luonne 2762.11
Tahti ja irtonaisuus 289.72
Tarkkuus ja ketteryys 3160.93

Valjakkoajossa 5923.04 ominaisuuspistettä (vaikeustaso 10).
Kouluratsastuksessa 3051.83 ominaisuuspistettä (vaikeustaso 7).

jälkikasvu

nvh-t. Brynhild Lili-Ann (s. 15.02.2015), emä Kjellfrid
nvh-o. Brynhild Lyster (s. 27.02.2015), emä Brynhild Vindafjord
nvh-o. Brynhild Lukas (s. 20.06.2015), emä Brynhild Mette-Marit

cup-sijoitukset

menestys

VVJ-II -palkittu heinäkuun 2015 tilaisuudessa pistein
7 + 40 + 20 + 17 + 15 = 99p

KRJ-I -palkittu syyskuun 2015 tilaisuudessa pistein
7,5 + 40 + 20 + 19 + 15 = 101,5p

Silver Premium -arvioitu lokakuussa 2015 pistein
4 + 4 + 5 + 4 + 20 + 15 + 27 + 9 = 88%

valmennukset ja päiväkirja

09.11.2014 Päiväkirjamerkintä - vuonisorien maastoretki

Työntäyteisten päivien lomassa päätimme tallityöntekijöiden kanssa tehdä pienen irtioton arjesta ja lähteä porukalla rennolle maastoretkelle. Kilpailu-urallaan olevien orien kanssa on treenattu viimeaikoina ahkerasti, joten ne valikoituivat yhteistuumin ratsuiksemme. Itse johdin porukkaa Haffen kanssa, seuraavana tulivat kaksi nuorta tallityttöämme Rodin ja Toren kanssa, neljäntenä ratsuttajamme Mari nuoren, vielä koulutettavana olevan Linuksen kanssa ja perää puolestaan pitivät tallimestarimme Stina ja porukan vanhin ori Goran.

Retkestä muodostui lähes kahden tunnin mittainen lenkki, joka kiersi läheisen vuoristokylän ja merenrannan kautta. Matkalle mahtui niin rauhallinen laukkapätkä kuin metsässä samoiluakin ja niin hevoset kuin ihmisetkin tuntuivat nautivan siitä täysin siemauksin. Kaikkien onneksi retkestä muodostuikin juuri niin mukava kuin olimme toivoneetkin. Kaikki orit olivat liikenteessä rennolla mielellä, eikä Torekaan ryhtynyt missään vaiheessa kukkoilemaan. Nuorella Linuksella oli vielä ihmeteltävää, mutta vanhemmat orit toivat sille turvaa ja myös se suoriutui maastoretkestä hienosti. Haffe ja Goran vaikuttivat jopa aavistuksen laiskoilta, vaikka yleensä varsinkin Haffe on maastossa varsin pirteä. Haffen rauhallisuuteen saattoi silti vaikuttaa sekin, että sen perässä kulki Rodi, jolla ei tapansa mukaan ollut minkään valtakunnan kiire minnekään. Ori yritti ohimennen kurkotella satunnaisia kuusenoksia, mutta sen saaliit jäivät varsin vähäisiksi, mikä on eittämättä hyväksi sen vatsanympärykselle. Näillä eväin palasimme takaisin Brynhildiin arjen pariin, mutta ainakin hieman virkeämpinä kuin mitä lähtiessä olimme.


15.03.2015 Valjakkoajovalmennus, valmentajana Else-Maj Holmvik (omistajan kirjoittama)

Odinin kilpailukaverin Nöpön viettäessä pientä hermolomaa ori on päässyt treenaamaan nuoren Linuksen kanssa. Siinä missä Odin on varsin kylmäpäinen ja maltillinen kaveri, ei Linus meinaa pysyä nahoissaan päästessään suorittamaan vauhtia vaativia tehtäviä. Ja vaikka vauhtia ei tehtävällä tarvittaisikaan, niin aina sitä voi yrittää lisätä omin nokkineenkin.

Tuttavani Else-Maj saapui valmentamaan hevosiani ja päädyimme treenaamaan muutaman parivaljakon kanssa. Yhdeksi parivaljakoksi valikoituivat Odin ja Linus, jotka totisesti olivat valvovan silmän tarpeessa. Else-Majn valmennustyyli erottuu huomattavasti siitä mihin olen yleensä tottunut. Nainen ei nimittäin huutanut jokaisesta huomaamastaan asiasta, vaan tarkkaili hiljempaa sivusta huomauttaen ainoastaan sellaisista asioista, joihin tuli todella kiinnittää huomiota. Molemmissa tyyleissä on puolensa, tällä tavoin tulin todella huomioineeksi sellaisia asioita, jotka olisivat saattaneet jonkun toisen kanssa hukkua kaikkien muiden ohjeiden sekaan.

Kaiken kaikkiaan valmennus sujui joutuisasti. Orit olivat viettäneet paljon aikaa keskenään, jonka tuloksena Linus oli selvästi alkanut kunnioittaa Odinia. Tästä seikasta oli paljon hyötyä, sillä nuorempi ori malttoi kulkea huomattavasti rauhallisemmin, kun se seurasi Odinia. Suorittamamme tarkkuuskokeen tehtävät sujuivat paikoittain varsin hyvin, vaikka laukkatehtävillä nähtiinkin Linuksen osalta vielä varsin raakaa menoa. Valkohallakko Odin jaksoi hyvin nuorempaa työpariaan ja se kuunteli myös minun apujani varsin hyvin. Yleensä niin vähäsanainen Else-Majkin kehui lopuksi vuolaasti ponioriani ja ilmoitti, että mikäli tulen sen joskus myymään, on hän ehdottomasti kiinnostunut. Odinista ei kuitenkaan tulla luopumaan helpolla, enkä malta odottaa, että pääsen kilpailemaan kunnolla orin kanssa.


06.06.2015 Kouluvalmennus, valmentajana suba

Olin tänään Brynhildissä valmentamassa Honeythiefiä ja komeaa vuonisori Linusta. Ratsukko olikin jo verryttelemässä kentällä, kun saavuin paikalle. Honeythief kertoi minulle Linuksesta ja siitä, että ori tarvitsee hyvin pitkän verryttelyn keskittyäkseen kunnolla. Kerroin, että tänään olisi tarkoitus harjoitella lisättyä käyntiä ja ravia. Kun Honeythiefistä tuntui, että ori oli kunnolla vertynyt, aloitimme itse valmennuksen. Lisätty käynti oli ensimmäinen asia. Pitkät sivut tuli ratsastaa lisätyssä käynnissä ja päätyihin sai ottaa ravissa tai jopa laukassa pääty-ympyrät. Linus oli oikein hyvän näköinen ja liikkui reippaasti eteen kuitenkaan kiirehtimättä. Lisätty ravi toi liikkeeseen hieman sitä kiireisyyttä, mutta pienellä huomautuksella Honeythief sai oriinsa taas rauhoittumaan. Tyytyväisenä jätin ratsukon loppuverryttelemään itsenäisesti.


09.07.2015 Päiväkirjamerkintä - kuulumisia

Linuksesta on kasvanut komea vuonohevosori ja iän myötä se on ehkä aavistuksen rauhoittunutkin, vaikka toista pelkäsimme. Sillä on jo takanaan upea kilpailu-ura valjakkoajossa, jossa se on kilpaillut porrastetusti aina vaikealle tasolle asti. Sen lisäksi ori on saanut jälkikasvua kolmen varsan verran. Esikoisvarsa Lili-Ann myytiin harrastekotiin, ensimmäinen orivarsa Lyster jäi puolestaan meille kasvamaan ja nuorin Lukas lähti tilausvarsana yksityiskäyttöön. Mikäli ne ovat yhtään tulleet isäänsä, on kaikilta odotettavissa osaavuutta erityisesti valjakkoajossa, mutta myös kouluratsastuksessa. Tänä kesänä Linuksen kanssa on tarkoitus ryhtyä tavoittelemaan vielä laatuarvostelupalkintoja, ensisijaisesti ainakin valjakkoajossa, mahdollisesti myös kouluratsastuksessa ja yleislaatuarvostelussa. Saa nähdä, mihin orin kanssa vielä päädymme! Kapasiteettia sillä on ainakin kaikkeen, joten en pidä useiden laatisten kiertämistä lainkaan mahdottomana ajatuksena.

tarinakilpailut

10.05.2015 - KRJ - Ascuns Farm - helppo B - 21/30

Miltä ratsusi maistuisi, jos se olisi jäätelö? Olisiko se ällöttävän suloisen makea kinuskituutti taivaallisella suklaarouhepäällysteellä? Tai ehkä kiukkuisen tulinen salmiakkijätski? Vai kenties sittenkin pirtsakka ja konstailematon appelsiinimehujää? Tekstin maksimipituus 50 sanaa.

Linus olisi jäätelönä täydellinen valinta hiostavaan kuumaan kesäpäivään, sillä ori olisi ehdottomasti helposti lähestyttävä hedelmätuutti, joka on vuodesta toiseen pettämätön valinta. Jäätelö saa hyvälle tuulelle jo pelkän pirteän ulkonäkönsä ansiosta, eikä makuelämyskään jätä kylmäksi. Sisältä löytyvät hedelmänpalat tuovat sopivaa yllätyksellisyyttä, eikä jäätelö jää perinteisyydestään huolimatta tylsäksi.

virtuaalitalli / virtuaalihevonen
ulkoasu © M Layouts, muokkaus © honeythief