† Linus av Kleppur 1.9.14 - 11.7.18
|
VVJ-II, KRJ-I |
Linuksen elämänperiaatteet ovat loppupeleissä erittäin yksinkertaiset: näe kaikki mahdollinen ja pidä huoli, että tulet huomatuksi. Olivatpa muut lähdössä minne tahansa, on Linus varmasti menossa mukana. Ruunihallakko poniori ei epäile ilmaista mielipidettään tai käyttäytyä röyhkeästi tullakseen varmasti huomioiduksi - sen mielestä varmasti kaikenlainen huomio aina komentamisestakin lähtien on vain hyvästä. Toisinaan Linusta saa olla muistuttamassa käytöstavoista, mutta pääsääntöisesti ori on ystävällinen ja oppivainen tapaus. Mikäli ori ei ole ennestään tuttu, on se kuitenkin hyvä pitää hoitaessa kiinni sidottuna. Sillä on nimittäin omat ponikujeensa ja aloillaan pysyminen on toisinaan ylitsepääsemättömän vaikeaa. Esimerkiksi satulointi ja valjastaminen tuottavat aina pientä päänvaivaa, sillä Linus alkaa kuljeskella ympäriinsä yleensä silkasta malttamattomuudesta. Ennestään tutun hoitajan on kuitenkin helppo tulkita ja ennakoida orin mielentiloja, jolloin varustaminen ja muut hoitotoimenpiteet sujuvat huomattavasti joutuisammin.
Vilkas poniori vaatii runsaasti aktiviteettia ja liikuntaa. Se ei osoita lainkaan väsymisen merkkejä hieman tavallista rankemmankaan valmennuksen jälkeen, vaikka ori liikkuu päivisinkin runsaasti suuressa tarhassa laumakaverien kanssa. Yksikin ylimääräinen vapaapäivä tuo tavallisestikin reippaaseen menoon mukaan äkkilähdöt, pukkisarjat ja nopeat sivuloikat, joten ennen treenaamista oria on hyvä juoksuttaa, jotta se saa juostua pahimmat höyryt pois alta. Linus on sekä ratsastaessa että ajaessa hieman höselö ja turhankin reipas, mutta erityisen pitkän ja tehokkaan verryttelyn avulla orin saa myös keskittymään. Kun sen kaiken mielenkiinnon onnistuu kohdistamaan itse tehtävään, kuoriutuu Linuksesta varsin etevä harraste- ja kilpailukumppani niin painotuslajiinsa valjakkoajoon kuin este- ja koulupuolellekin. Erityisesti ajaessa ori on erinomainen työpari, sillä se ei osoita väsymisen merkkejä pitkänkään maastoradan tai moniosaisten kilpailujen jälkeen. Se on varmajalkainen ja innokas suorittaja, joka suorittaa tehtävän kuin tehtävän kahdesti miettimättä.
i. Edgar av Kleppur nvh, rnhkko, 143cm KTK-II |
ii. Stjöbørg Zar nvh, rnhkko, 145cm |
iii. Galland Zace nvh, phkko, 145cm |
iie. Kjetil Zelda nvh, rnhkko, 139cm | ||
ie. Ebba av Bøgesdal nvh, rnhkko, 140cm |
iei. Sølvsteinn nvh, rnhkko, 144cm | |
iee. Greteblomst nvh, phkko, 139cm | ||
e. Derian Liselotte nvh, rnhkko, 139cm |
ei. Magne nvh, rnhkko, 141cm KRJ-II, YLA2, KTK-III |
eii. Yukon nvh, hhkko, 140cm |
eie. Clara nvh, rnhkko, 143cm | ||
ee. Mydland Lilje nvh, rnhkko, 139cm KRJ-II |
eei. Fenris nvh, vhkko, 146cm | |
eee. Mydland Liv nvh, rnhkko, 139cm |
Isä Edgar av Kleppur, eli tuttavallisemmin vain Eetu, on kotitallinsa Kleppurin oma kasvatti. Ruunihallakko ori ilmaisee itseään kovaäänisesti ja varmistaa, että kaikki sekä näkevät että kuulevat sen. Eetu on reipas ratsu ja sillä on hienot eteenpäinpyrkivät askeleet, minkä ansiosta sillä onkin kapasiteettia vaikka mihin. Yleispainotteinen ori on kilpaillut toistaiseksi pääasiassa kouluratsastuksessa, jossa se on saavuttanut useita hyviä tuloksia. Eetu on yksi kotitallinsa siitosoreista ja tähän mennessä se on saanut kaksi orivarsaa, joista molemmista toivotaan isänsä kaltaisia harraste- ja kilpailukavereita.
Emä Derian Liselotte muutti vaihtokauppana kasvattajansa luota Derianista nykyiselle kotiallilleen Kleppuriin. Ruunihallakko ponitamma on kuitenkin osoittautunut varsin onnistuneeksi vaihtokaupaksi. Se on nimittäin omista oikuistaan huolimatta varsin mukavaluontoinen, sekä ratsastaessa sopivan reipas. Tamma on aloittanut kilpailu-uraansa valjakkoajossa ja kouluratsastuksessa, joissa se on pärjännyt hyvin. Koulupuolella siltä sujuvatkin kevyesti helpon B:n asiat, sekä jotain vaativampia liikkeitä. Liselotte on myös siitoskäytössä ja se on toistaiseksi saanut jälkikasvua kahden orivarsan verran.
ominaisuuspisteet
Hyppykapasiteeti ja rohkeus
Valjakkoajossa ominaisuuspistettä (vaikeustaso ). |
jälkikasvu
nvh-t. Brynhild Lili-Ann (s. 15.02.2015), emä Kjellfrid |
cup-sijoitukset
|
menestys
VVJ-II -palkittu heinäkuun 2015 tilaisuudessa pistein
KRJ-I -palkittu syyskuun 2015 tilaisuudessa pistein
Silver Premium -arvioitu lokakuussa 2015 pistein |
Työntäyteisten päivien lomassa päätimme tallityöntekijöiden kanssa tehdä pienen irtioton arjesta ja lähteä porukalla rennolle maastoretkelle. Kilpailu-urallaan olevien orien kanssa on treenattu viimeaikoina ahkerasti, joten ne valikoituivat yhteistuumin ratsuiksemme. Itse johdin porukkaa Haffen kanssa, seuraavana tulivat kaksi nuorta tallityttöämme Rodin ja Toren kanssa, neljäntenä ratsuttajamme Mari nuoren, vielä koulutettavana olevan Linuksen kanssa ja perää puolestaan pitivät tallimestarimme Stina ja porukan vanhin ori Goran.
Retkestä muodostui lähes kahden tunnin mittainen lenkki, joka kiersi läheisen vuoristokylän ja merenrannan kautta. Matkalle mahtui niin rauhallinen laukkapätkä kuin metsässä samoiluakin ja niin hevoset kuin ihmisetkin tuntuivat nautivan siitä täysin siemauksin. Kaikkien onneksi retkestä muodostuikin juuri niin mukava kuin olimme toivoneetkin. Kaikki orit olivat liikenteessä rennolla mielellä, eikä Torekaan ryhtynyt missään vaiheessa kukkoilemaan. Nuorella Linuksella oli vielä ihmeteltävää, mutta vanhemmat orit toivat sille turvaa ja myös se suoriutui maastoretkestä hienosti. Haffe ja Goran vaikuttivat jopa aavistuksen laiskoilta, vaikka yleensä varsinkin Haffe on maastossa varsin pirteä. Haffen rauhallisuuteen saattoi silti vaikuttaa sekin, että sen perässä kulki Rodi, jolla ei tapansa mukaan ollut minkään valtakunnan kiire minnekään. Ori yritti ohimennen kurkotella satunnaisia kuusenoksia, mutta sen saaliit jäivät varsin vähäisiksi, mikä on eittämättä hyväksi sen vatsanympärykselle. Näillä eväin palasimme takaisin Brynhildiin arjen pariin, mutta ainakin hieman virkeämpinä kuin mitä lähtiessä olimme.
Odinin kilpailukaverin Nöpön viettäessä pientä hermolomaa ori on päässyt treenaamaan nuoren Linuksen kanssa. Siinä missä Odin on varsin kylmäpäinen ja maltillinen kaveri, ei Linus meinaa pysyä nahoissaan päästessään suorittamaan vauhtia vaativia tehtäviä. Ja vaikka vauhtia ei tehtävällä tarvittaisikaan, niin aina sitä voi yrittää lisätä omin nokkineenkin.
Tuttavani Else-Maj saapui valmentamaan hevosiani ja päädyimme treenaamaan muutaman parivaljakon kanssa. Yhdeksi parivaljakoksi valikoituivat Odin ja Linus, jotka totisesti olivat valvovan silmän tarpeessa. Else-Majn valmennustyyli erottuu huomattavasti siitä mihin olen yleensä tottunut. Nainen ei nimittäin huutanut jokaisesta huomaamastaan asiasta, vaan tarkkaili hiljempaa sivusta huomauttaen ainoastaan sellaisista asioista, joihin tuli todella kiinnittää huomiota. Molemmissa tyyleissä on puolensa, tällä tavoin tulin todella huomioineeksi sellaisia asioita, jotka olisivat saattaneet jonkun toisen kanssa hukkua kaikkien muiden ohjeiden sekaan.
Kaiken kaikkiaan valmennus sujui joutuisasti. Orit olivat viettäneet paljon aikaa keskenään, jonka tuloksena Linus oli selvästi alkanut kunnioittaa Odinia. Tästä seikasta oli paljon hyötyä, sillä nuorempi ori malttoi kulkea huomattavasti rauhallisemmin, kun se seurasi Odinia. Suorittamamme tarkkuuskokeen tehtävät sujuivat paikoittain varsin hyvin, vaikka laukkatehtävillä nähtiinkin Linuksen osalta vielä varsin raakaa menoa. Valkohallakko Odin jaksoi hyvin nuorempaa työpariaan ja se kuunteli myös minun apujani varsin hyvin. Yleensä niin vähäsanainen Else-Majkin kehui lopuksi vuolaasti ponioriani ja ilmoitti, että mikäli tulen sen joskus myymään, on hän ehdottomasti kiinnostunut. Odinista ei kuitenkaan tulla luopumaan helpolla, enkä malta odottaa, että pääsen kilpailemaan kunnolla orin kanssa.
Olin tänään Brynhildissä valmentamassa Honeythiefiä ja komeaa vuonisori Linusta. Ratsukko olikin jo verryttelemässä kentällä, kun saavuin paikalle. Honeythief kertoi minulle Linuksesta ja siitä, että ori tarvitsee hyvin pitkän verryttelyn keskittyäkseen kunnolla. Kerroin, että tänään olisi tarkoitus harjoitella lisättyä käyntiä ja ravia. Kun Honeythiefistä tuntui, että ori oli kunnolla vertynyt, aloitimme itse valmennuksen. Lisätty käynti oli ensimmäinen asia. Pitkät sivut tuli ratsastaa lisätyssä käynnissä ja päätyihin sai ottaa ravissa tai jopa laukassa pääty-ympyrät. Linus oli oikein hyvän näköinen ja liikkui reippaasti eteen kuitenkaan kiirehtimättä. Lisätty ravi toi liikkeeseen hieman sitä kiireisyyttä, mutta pienellä huomautuksella Honeythief sai oriinsa taas rauhoittumaan. Tyytyväisenä jätin ratsukon loppuverryttelemään itsenäisesti.
Linuksesta on kasvanut komea vuonohevosori ja iän myötä se on ehkä aavistuksen rauhoittunutkin, vaikka toista pelkäsimme. Sillä on jo takanaan upea kilpailu-ura valjakkoajossa, jossa se on kilpaillut porrastetusti aina vaikealle tasolle asti. Sen lisäksi ori on saanut jälkikasvua kolmen varsan verran. Esikoisvarsa Lili-Ann myytiin harrastekotiin, ensimmäinen orivarsa Lyster jäi puolestaan meille kasvamaan ja nuorin Lukas lähti tilausvarsana yksityiskäyttöön. Mikäli ne ovat yhtään tulleet isäänsä, on kaikilta odotettavissa osaavuutta erityisesti valjakkoajossa, mutta myös kouluratsastuksessa. Tänä kesänä Linuksen kanssa on tarkoitus ryhtyä tavoittelemaan vielä laatuarvostelupalkintoja, ensisijaisesti ainakin valjakkoajossa, mahdollisesti myös kouluratsastuksessa ja yleislaatuarvostelussa. Saa nähdä, mihin orin kanssa vielä päädymme! Kapasiteettia sillä on ainakin kaikkeen, joten en pidä useiden laatisten kiertämistä lainkaan mahdottomana ajatuksena.
Miltä ratsusi maistuisi, jos se olisi jäätelö? Olisiko se ällöttävän suloisen makea kinuskituutti taivaallisella suklaarouhepäällysteellä? Tai ehkä kiukkuisen tulinen salmiakkijätski? Vai kenties sittenkin pirtsakka ja konstailematon appelsiinimehujää? Tekstin maksimipituus 50 sanaa.
Linus olisi jäätelönä täydellinen valinta hiostavaan kuumaan kesäpäivään, sillä ori olisi ehdottomasti helposti lähestyttävä hedelmätuutti, joka on vuodesta toiseen pettämätön valinta. Jäätelö saa hyvälle tuulelle jo pelkän pirteän ulkonäkönsä ansiosta, eikä makuelämyskään jätä kylmäksi. Sisältä löytyvät hedelmänpalat tuovat sopivaa yllätyksellisyyttä, eikä jäätelö jää perinteisyydestään huolimatta tylsäksi.
virtuaalitalli / virtuaalihevonen
ulkoasu © M Layouts, muokkaus © honeythief